19. marraskuuta 2014

Moniviljaleipä

Huh, nyt on kyllä tullut pidettyä niin pitkä tauko blogista, että ihan päätä huimaa! Mitäs kaikkea tässä on nyt sitten tullutkaan leivottua? Isänpäivän suklaamacaron-leivoksista innostuneena leivoin vähemmän onnistuneita mansikkamacaroneja, joiden täyte oli niin vetistä että kuoret sulivat läpi. Sitten leivoin omalle miehelleni isänpäiväksi kolmikerroksisen suklaamoussekakun, jonka liivatteen korvasin vegegelillä hiukan epäonnistunein tuloksin. Enpä kuitenkaan aio luovuttaa, kyllä tästä vielä noustaan ja selätetään nämä konstikkaat hyytymisaineet! Hmm, mitäs muuta on tullut leivottua näiden lisäksi? No, leipää, tietenkin. Meidän perheen leipälaatikosta löytyy aina hapankorpun lisäksi mamman, eli minun, leipomaa leipää. Välillä se on ihan tuoretta ja pehmeää ja toisinaan taas koppuraista ja tämä silloin, kun tulee leivottua liian iso satsi eikä kaikkea syödä ajoissa. Tämä alla oleva leipä Teemun ja Markuksen leipäkirjasta on kuitenkin taatusti niin herkullinen että se katoaa heti parempiin suihin! Olen tehnyt tästä jo kaksi versiota: Ensimmäiseen versioon unohdin lisätä siemensekoituksen kokonaan (hups), joten siitä tuli varsinainen herkkuversio, mutta seuraavalla kerralla noudatin reseptiä tarkemmin. Molemmista versioista pidin todella paljon, mutta kyllä kaikissa leivissä hapanta ruisleipää lukuunottamatta saa minun mielestäni aina olla siemeniä joukossa, tuomassa suutuntumaa ja ravinteikkuutta! Alkuperäisessä reseptissä joukkoon lisättiin aika reilusti suolaa (3 tl), mutta muutin sen suosiolla enintään 2,5 teelusikalliseen, koska haluan voida tarjota leipiäni lapsellenikin!


Moniviljaleipä (2 kpl)

Siemensekoitus

0,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
2 rkl pinjansiemeniä
1 rkl kuivattuja marjoja (esimerkiksi karpaloita)
0,25 dl kaurahiutaleita
0,25 dl vehnäleseitä
1,5 dl vettä

Taikina

1,5 dl vehnähapanjuurta
6 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 dl ruissihtijauhoja
11 g kuivahiivaa 
2,5-3 tl hienoa suolaa
2,75 dl kylmää vettä

Sekoita kaikki siemensekoituksen ainekset kulhossa keskenään. Anna seoksen liota jääkaapissa vähintään kaksi tuntia. 

Mittaa kulhoon siemensekoituksen lisäksi kaikki taikinaan tulevat aineet vettä lukuunottamatta. Sekoita seos käsin tai yleiskoneella ja lisää vähitellen vettä.Taikina on sopivan kostea silloin, kun se tarttuu hieman kulhon pohjaan. Vaivaa taikinaa voimakkaasti reilu 15 minuuttia tai kunnes se on kiiltävää ja venyvää ja irtoaa kulhon pohjasta helposti. Anna taikinan levätä kulhossa liinalla peitettynä noin 30-45 minuuttia. 

Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile paloista jenkkifutiksen muotoiset palat, tai halutessasi myös muun muotoiset käyvät. Peitä leivät liinalla ja anna niiden kohota vielä noin 45 minuuttia kunnes ne ovat kooltaan kaksinkertaiset. 

Lämmitä uuni hyvissä ajoin 230 asteeseen. Tee leipien pinnalle muutama viilto terävällä veitsellä. Siirrä leivät sitten uunin alatasolle paistumaan. Kaada uunin pohjalle vettä tai laita vettä täynnä oleva metallinen desimitta uunin pohjalle - vesihöyry tekee leivän kuoresta rapean. Paista leipiä 230 asteessa 10 minuuttia. Laske lämpö sitten 215 asteeseen ja paista vielä 20 minuuttia. Ota sitten desilitramitta pois ja tuuleta uunia, jotta ylimääräinen höyry pääsee uunista pois. Paista leipiä tämän jälkeen vielä 5-10 minuuttia. Leivät ovat kypsiä kun ne pohjasta koputettaessa kuulostavat ontoilta. 
Jäähdytä leivät ritilällä liinalla peittämättä. 



9. marraskuuta 2014

Isänpäivän suklaamacaronit (gluteeniton)

Olen odottanut innolla tätä hetkeä: macaron-leivosten valmistusta! Jo vuoden verran ellen jo kauemminkin olen miettinyt ja "opiskellut" asiaa, mutta olen ajatellut näiden leivosten olevan sen verran vaikeita, että odotan suosiolla poikani olevan vanhempi. Nyt kuitenkin isänpäivän kunniaksi päätin leipoa näitä suklaata rakastavalle isälleni, ja pistinkin kaiken nippelitietoni peliin! Varsinainen resepti on Linda Lomelinon uudesta Sweet food and photography -kirjasta, joka nimestään huolimatta olikin alkuperäiskielinen, eli ruotsiksi. No, mitäpä ei macaron-leivosten vuoksi tekisi! Jos olin kerran jo vuoden päivät mietiskellyt asiaa ja kahlannut ties mitä oppaita niin kyllä minä yhden ruotsalaisen reseptin handlaisin surkealla lukioruotsillani läpi. Macaron-leivoksissa moni asia voi mennä pieleen, mutta onnekseni ja isäni iloksi voin kertoa että nämä ensimmäiset onnistuivat kyllä ihan täydellisesti! En ole vielä mikään pursotuksen maailmanmestari, joten joistakin macaron-kuorista tuli muita muhkeampia, mutta mitäpä pienistä. Kun pursotus oli hoidettu kunnialla loppuun sain alkaa pelätä kuorien paistamista, ja tuijotinkin prosessia nenä uunin ikkunassa kiinni. Puolet satsista paistui himpun verran pidempään ja nämä kuoret irtosivat leivinpaperista leikiten, mutta ensimmäinen satsi piti irrottaa ohuella lastalla ja ne jäivät enemmän pehmeiksi pohjasta. Kun macaronit olivat täytettynä olleet jääkaapissa yön yli, en kuitenkaan enää erottanut näiden paistojen eroa, vaan kaikista oli tekeytynyt sileän pintakuorensa alla meheviä ja suussasulavia! Kuin pieniä mutakakkuja, kuului kommentti tänään. 

Ohjeeksi macaronien leipomisesta haaveileville voin sanoa kannattaa seurata ohjetta prikulleen ja olla tarkkana ainesten mittaamisen ja siivilöimisen kanssa. Erittäin olennaista on myös marengin vatkaaminen, joten kannattaakin katsoa vaikka netistä videoita siitä, kuinka jämäkäksi valkuaiset ja sokeri vatkataan. Itse käytin erikoishienoa sokeria tavallisen kidesokerin sijaan, mutta lieneekö tämä pelkkää pilkun viilaamista, eiköhän se ihan tavallisellakin sokerilla suju... Kiertoilmauunissa en uskaltanut näitä paistaa, sillä yleensä sillä asetuksella minun uunini polttaa osan ja jättää osan raa'aksi. Sen sijaan lämmitin uunin ala- ja ylälämmöllä hyvissä ajoin niin aivan tasaisesti paistuivat. Alkuperäisohjeessa macaron-kuorien pinnalle ripoteltiin merisuolahiutaleita. Varmasti pikku suolalisä tekisikin näistä entistä maukkaampia, mutta kyllä nämä olivat aivan ihastuttavia aivan tällaisenaankin!


Suklaamacaronit (noin 25-30 kpl)

110 g munanvalkuaista (n. 3 kpl)
100 g mantelijauhetta
185 g tomusokeria
15 g tummaa kaakaota
4 rkl kidesokeria
(1 rkl hiutalesuolaa)

Täyte
100 g tummaa suklaata (n. 70% kaakaopitoisuus)
1 dl vispikermaa
1 rkl voita

Leipomista edeltävänä päivänä erottele valkuaiset keltuaisista. Laita valkuaiset keskikokoiseen puhtaaseen ja kuivaan kulhoon ja peitä kelmulla. Jätä huoneenlämpöön seuraavaan päivään eli leipomiseen asti.
Leivinpaperoi kaksi peltiä. Leivinpaperi kannattaa leikata juuri sopivan kokoiseksi ja sen päälle voi vaikka asettaa kirjoja painoksi, jotta se pysyy mahdollisimman suorana. 
Seuraavana päivänä sekoita mantelijauhe, tomusokeri ja kaakao monitoimikoneessa. Jos mantelijauho on karheaa voit jauhaa tämän kuivien ainesten seoksen terällä varustetussa monitoimikoneessa. Siivilöi seos sitten kulhoon. Vispaa kananmunan valkuaiset ja lisää kidesokeri joukkoon vähitellen, ruokalusikallinen kerrallaan. Vispaa seosta kunnes se on paksua, muttei kuitenkaan yhtä jämäkkää kuin marenki. Sihtaa sitten kuivat ainekset joukkoon kahdessa erässä ja sekoita ne varovasti joukkoon esimerkiksi nuolijalla. Sekoita seosta niin ettei se ole liian löysää tai liian jämäkkää: voit testata seoksen koostumusta tiputtamalla pienen pisaran leivinpaperille. Jos pisaran huippu laskeutuu hetken päästä alas, seos on sopivaa. Siirrä seos pursotuspussiin, jossa on pyöreä tylla. Pursota leivinpaperille pieniä reilu 2 euron kokoisia kekoja. Pursotuksen jälkeen kopauta peltiä muutama kerta pöydän pintaa vasten, jotta mahdolliset ilmakuplat häviävät. Anna pursotusten sitten levätä pelleillä noin yhden tunnin ajan - jos ripottelet macaron-kuorien pinnalle hiutalesuolaa, tee se noin 20 minuutin levon jälkeen ja anna pursotusten sitten olla vielä 40 minuuttia. Lämmitä uuni 150 asteeseen ja laita 1 pelti kerrallaan paistumaan uunin keskitasoon. Anna macaron-kuorien jäähtyä jonkin aikaa ja irrota ne sitten varovaisesti. 
Valmista suklaatäyte pilkkomalla suklaa pieniksi paloiksi. Lämmitä voita ja kermaa pienessä kattilassa melkein kiehumispisteeseen, ja kaada se sitten pilkotun suklaan päälle. Anna seoksen seistä muutama sekunti ja sekoita sitten kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Anna suklaatäytteen jäähtyä huoneenlämmössä tai jääkaapissa, jos haluat nopeuttaa prosessia. Kun suklaa on jähmettynyt mutta vielä pursotettavaa, täytä pursotinpussi suklaalla ja pursota se puolille kuorista. Suklaan voi myös levittää, mutta macaron-kuoret ovat herkkiä rikkoutumaan, joten ole tarkkana! Täytetyt macaronit kannattaa siirtää ilmatiiviiseen rasiaan ja säilyttää jääkaapissa ainakin yhden vuorokauden ajan mehevöitymässä ennen tarjoilua! 




5. marraskuuta 2014

Suolakinuskimunkit

Kotoilijaleipuri on tullut tiensä päähän. 
Siirry UUTEEN BLOGIIN TÄSTÄ! 


Aina kun pikkusiskoni tulee käymään, on aika herkutella! Mitähän kaikkia erilaisia ihania leipomuksia me olemmekaan yhdessä maistelleet? Tuoreimpana vaatimattoman näköinen mutta kirpsakan makuinen tyrnijuustotorttu, laiskan päivän nopeat mantelimassa-puolukkaruudut, aivan älyttömän herkulliset ja suussasulavat toffeesuklaaleivokset, "tää on aivan ihanaa" ja kesäistä mansikkasemifreddoa sekä aiheeseen liittyen tietenkin myös supermakeat mansikkamunkit! Hmm, onkohan tämä ihan normaalia vai onko minulla joku alitajuinen pakonomainen tarve saada solakka siskoni lihomaan?! Olipa syy mikä tahansa, sen nojalla herkuttelimme tiistaina taas oikein olan takaa. Inspiroiduin Doughnuts -nimisestä kirjasta ja sen suolakinuski munkeista, mutta en sen sijaan jaksanut inspiroitua keksimään ylimääräiselle kinuskille muuta käyttötarkoitusta, joten sovelsin reseptin suuremmaksi ja kananmunattomaksi. Tämän lisäksi onnistuin jotenkin muotoilemaan munkeista täysin pyöreitä, mutta jos sinä haluat enemmänkin berliininmunkin tapaisia munkkeja, muista painaa juuri muotoiltuja palleroita vähän littaan. 

No, miltäs nämä sitten maistuivat? Taivaallisilta! Kinuski sellaisenaan ei juurikaan innosta minua, mutta suolakinuski onkin ihan eri ulottuvuudesta. Nämä olivat niin hyviä että varmaankin me kaikki saimme viettää loppupäivän kaksinkerroin kävellen ylensyönnin seurauksena. Nami nam!



Suolakinuskimunkit (n. 16 kpl)

4 dl lämmintä maitoa
1 pss (7 g) kuivahiivaa
n. 7-8 dl erikoisvehnäjauhoja
50 g sokeria
50 g huoneenlämpöistä voita
ripaus suolaa

Täyte
1 tlk kondensoitua maitoa tai sama määrä valmiiksi keitettyä kinuskia
1 tl suolaa

Pinnalle
n. 1,5 dl erikoishienoa sokeria
ripaus suolaa

Uppopaistamiseen
1-1,5 l rypsiöljyä tai muuta uppopaistamiseen sopivaa rasvaa

Aloita kinuskimunkkien valmistaminen kinuskitäytteestä. Laita kondensoidun maidon tölkki kattilaan. Laita kattilaan niin paljon vettä, että tölkki peittyy kokonaan. Lämmitä kattilan vesi kiehuvaksi ja anna sen hiljaa poreilla noin 1,5-2 tuntia. Anna tölkin tämän jälkeen jäähtyä rauhassa. Kun tölkki on jäähtynyt, voit avata sen ja sekoittaa kinuskin joukkoon suolan.

Valmista munkkitaikina lämmittämällä maito 45 asteiseksi (kädenlämpöistä lämpimämmäksi) ja lisää joukkoon sokeri, suola ja hiiva. Sekoita maitoa esimerkiksi vispilällä kunnes seos kuplii. Lisää joukkoon vehnäjauhot vähitellen ja loppupuolella myös huoneenlämpöinen voi. Vaivaa taikinasta kiinteä ja kimmoisa. Anna taikinan nousta peitettynä noin 1 tunnin ajan. Jaa taikina n. 16 osaan ja muotoile kustakin palasta pyöreä pallero. Anna taikinapalleroiden kohota peitettynä noin 30 minuuttia. Sillä aikaa kun munkit kohoavat, laita rypsiöljy isoon kattilaan ja lämmitä se 160 asteiseksi. Kun munkit ovat kohonneet ja öljy on riittävän lämpöistä, laske muutamia munkkeja kerrallaan reikäkauhalla öljyyn paistumaan. Paista munkkeja noin 4 minuuttia per puoli. Nosta kullankeltaisiksi paistuneet munkit esimerkiksi talouspaperin päälle valumaan. Sekoita laakeassa lautasessa erikoishieno sokeri ja ripaus suolaa ja kierittele vielä lämpimät munkit sokerisuolaseoksessa. Kun munkit ovat kunnolla jäähtyneet, täytä ne kondensoidusta maidosta keitetyllä kinuskilla, johon on sekoitettu 1 tl suolaa. Tarjoile täytetyt munkit mielellään samantien!